Minä näen pimeässä

Mies työskentelee vanhainkodissa ja vaikuttaa täydelliseltä, huolehtivalta hoitajalta. Mutta hän kiduttaa vanhuksia. Nämä pelkäävät häntä hyvästä syystä.

Vapaapäivinään miehellä on tapana istuksia puistonpenkillä ja tarkkailla ihmisiä. Eräänä iltana hän näkee, kun hiihtäjä putoaa avantoon. Tämä kamppailee aikansa mutta vajoaa lopulta, ja hukkuu. Mies seisoo vaiti ja katselee.

Riktor on ystävällinen hoitaja vanhainkodista ja vaitelias mies puistonpenkiltä. Yhtä todennäköinen murhaaja kuin kuka tahansa.

Minä näen pimeässä todistaa, miten selkäpiihin hiipivä jännitys voi olla kirjallisesti nautittavaa ja psykologisesti antoisaa. Se menee syvälle pahan tekemisen ytimeen niin kuin Karin Fossum vain osaa.