Ella-Maria Nutti
Puiden luo
Jotain mihin nojata.
Sattuma pakottaa puhumattoman isän ja juuri eronneen tyttären kohtaamaan toisensa. Mutta tunturin hiljaisuudessakaan ymmärtäminen ei ole helppoa.
Aikuisen tyttären tunturivaellus isänsä kanssa katkeaa, kun lumimyräkkä yllättää heidät. Isä ja tytär hakeutuvat autiotuvan suojaan.
Tytär alkaa kysellä lapsuudestaan. Hän haluaisi tietää, miksi kaikki meni niin kuin meni: miksi isä ei koskaan opettanut hänelle saamea, miksi hän sairasteli paljon… Isä ei vastaa mutta tuntuu kuuntelevan.
Autiotuvan hiljaisuudessa isä tarjoaa kyllä turvaa, kuten aina, mutta saako tytär kaipaamaansa lohtua ja hyväksyntää?
Ella-Maria Nuttin toinen romaani on haikean kaunis kuvaus yrityksestä ymmärtää. Nutti houkuttelee ihailtavan taitavasti ihmiset ja asiat esiin hiljaisuudesta.
